jotain sekavaa, jotain tärkeää, jotain todella henkilökohtaista

En ole ikinä ymmärtänyt Juhoa niin hyvin kuin nyt. vietin noin 40 minuuttia bussissa oikeistolaisten/kapitalistien kanssa, ja nyt pakoon juokseminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. vaikka tiedän että se ei ole, on tärkeää laajentaa mieltään kuulemalla kaikkia osapuolia, yrittämällä ymmärtää toista, ja oppia miten elämä toimii. mutta nyt, tällä hetkellä, se tuntuu vaikealta.miten maailmasta voi saada parempaa, kun niinkin hyvässä maassa, kuin suomi, on niin sulkeituneita ajatuksia? jos suomessa ei pystytä ymmärtämään, miten olisi muka mahdollista, että meidän oma maapallomme pystyisi säilymään?
Hyväksyin jo monta vuotta sitten, sen, että tämä maailma ei toimi, ja joudumme kohtaamaan karun totuuden tulevaisuudessa. Toisten ihmisten kautta omaksuin positiivista ajatusmallia, yritin toivoa valoa meille. Nyt se on poissa. Ehkä nukuttuani voin taas uskoa ihmiskuntaan, mutta epäilen tätä.En tiedä mitä tehdä, etsiä saman henkisiä ihmisiä ja elää ihanassa kuplassa, vai yrittää vielä tässä todellisuudessa. Mutta se, mikä meitä odottaa, on niin murskaavaa, että yksi ihminen ei sitä voi kantaa.
Enkä väitä että olen yksin ajatusteni kanssa. Meitä on monia, ehkä tuhansia, mutta tässä miljardien ihmisten maailmassa tuhannet eivät merkitse paljoa. Voimme säätää lakeja, voimme yrittää parhaamme, mutta mikä oikeasti muuttuu? Jos me ns. 'ympäristöhipit' katsomme kuplamme ulkopuolelle, huomaisimme miten meidän yrityksemme kumotaan kymmenenkertaisena rajojemme ulkopuolella.
Tuntuu pahalta. Todella pahalta. En usko, että kukaan saa tästä paljoa irti, tämä merkintä sisältää paljon hajanaisia ajatuksia, mutta toivon että joku ymmärtää avunhuutoni. Olen eksynyt, olen yksin, tarvitsen vakuutusta. Tarvitsen suuntaa. Miten voin tehdä maailmasta paremman, jos kukaan ei usko siihen?